Rantapäivä

Tämä on seitsemäs osa postaussarjaa, jossa reissataan Nuorgamin ja Nordkapin alueilla. Edellisen osan löydät täältä.

Herään aamulla nuutuneena. Edellis-illan väsähtänyt fiilis ei ole muuttunut. Hiljaisina syömme aamupalaa ja pohdimme seuraavaa siirtoa.
‘’Mitäs jos mentäisiin sinne rannalle. Tuolla jossain metsikössä pitäisi olla uimaranta’’, sanon. Jere pohtii hetken asiaa ja myöntyy. Pakkaamme mukaan luettavaa, kameran ja uimapuvut. Jos sitä uskaltaisi pulahtamaan Norjalaiseen järveen.

Lähdemme kulkemaan kohti rantaa. Metsässä on sinisellä ja punaisella merkittyjä reittejä. Yritämme seurata sinisä lippuja, mutta tajuamme nopeasti, että olemme hukanneet siniset liput. Palaamme takaisin edelliselle lipulle ja yritämme uudelleen. Ja vielä uudelleen. Turhaudun, kun seuraavaa lippua ei löydy joten kaivan esiin kartan. Sijaintimme mukaan lähellä on järvi, johon johtaa joki. Päätämme kulkea joen vartta pitkin kohti järveä.

Hetken tarvottuamme tajuamme lähteneemme väärään suuntaan. Jos tätä jatkaisi, päätyisi lopulta jäämerelle. Palamme taas takaisin.
‘’Ei tää löydy millään’’ Jere sanoo. Nyökkään. Olemme viettäneet metsässä jo puolisen tuntia aikaa.
‘’Tää kuitenki pitäs olla täällä. Mennään vähän tuonnemmas, jos me löydettäs perille’’, sanon ja osoitan avarampaa aluetta metsässä. Jo muutaman askeleen jälkeen bongaan kallion välistä pilkottavan veden ja tunnen oloni typeräksi. Jos olisimme hetken keskittyneet, olisimme päässeet kymmenessä minuutissa rantaan.

Pääsemme rantaan. Maisema näyttää kovin tutulta Suomalaiselta kesämaisemalta. Toki erona on kaukana kohoavat vuoret, jotka pilkottavat puiden takaa. Rannalta löytyy tulipaikka ja ruokailupöytä. Järvelle on laituri ja muovinen vesileikkeihin sopiva härpäke. Pari norjalaista nuorta hyppii veteen laiturilta. Istahdan penkille auringon paisteeseen. Päätän sihauttaa Urgen auki ja avata kirjan.

‘’Pitäiskö lähteä?’’ Jere kysyy keskeyttäen kirjaan uppoutuneet ajatukseni.
‘’Voishan sitä. On vähän nälkä,’’ vastaan. Heitän kirjan laukkuun uimapuvun kaveriksi. Vesi oli liian kylmää tänään. Tallustelemme takaisin autolle ja kaivamme ruoanlaitto tavarat esiin. Luvassa on viimeinen annos sieniä, nuudeleita ja tonnikalaa. Reissun yksi lempi ruuista. Ruokailun päätteeksi pakkaamme auton ja jatkamme matkaa.

Altan Remassa palautamme pullot. Vastineeksi saamme muutaman norjan kruunun kolikon. Näitä voisikin ruveta keräilemään eri maista matkamuistona, joten laitan kolikot taskuun. Jäätelö hyllyltä nappaan mukaani yhden jäätelön ja Jere tuo kassalle sipsiä. Jäätelö on syötävä heti. Maku on hyvä, mutta olo tuntuu huonolta. Reissussa ruokarytmiä ei käytännössä ole ollut ja ruokakaan ei aina ole ollut mitään kunnollista. Usein on tullut maisteltua uusia jäätelöitä tai karkkeja, joita Suomesta ei löydä. Ehkä olen saanut liikaa makeaa. Istun hiljaa kuumassa autossa ja tuijotan ulos. Toivon todella, ettei nyt tule oksennusta.

‘’Kato näitä vuoria’’, Jere sanoo ja osoittaa auton ikkunasta ulos. Olemme ajamssa läpi alueen, jossa tie kiemurtelee vuorien lomassa. Autotien vieressä kulkee joki, joka levenee välillä järveksi. Aurinko paistaa lähes tyhjältä taivaalta.
‘’Tän takia mä haluan tänne uudestaan’’, Jere jatkaa. Hänen hymynsä ulottuu korvasta korvaan, kun auto kaartaa taas uuden vuoren juurelle. Maisemat ovat uskomattoman kauniit. Aivan kuin ajaisimme jonnekin satumaailmaan.

Illaksi ajamme komean vesiputouksen luokse. Paikassa on aivan älyttömästi hyttysiä ja vaivoin saan kuvattua putouksen kameralle. Päätämme yöpyä paikassa. Hyttysten vuoksi emme voi nauttia ulkoilmasta kovin paljoa. Avaamme sipsipussin, jotta oloni parantuisi. Lisäksi teen kupillisen elektrolyyttijuomaa, josta saan suoloja kroppaan. Pelkkä ajatuskin Jeren riisivanukkaista saa sisuskalut kääntymään ympäri. Nyt ei mene mikään makea alas. Liiskaamme kilpaa hyttysiä autosta ja illan viiletessä nousemme pesemään hampaita. Joko hyttysten määrä on laskenut tai sitten vain kuvittelen.

Illalla unen päästä on vaikea saada kiinni. Vesiputouksesta tulee yllättävän kova ääni ja se tuntuu illalla paisuvan kaksinkertaiseksi. Kääntyilen sängyssä unen ja valveen rajamailla. Oli virhe jäädä tänne nukkumaan ajattelen, kun käännän kylkeä ja vajoan taas ohueen uneen.