Vapun yöksi autoon

Bongasin jo joskus maaliskuussa, että vappuna voisi olla hyvä sauma päästä autolla pienelle retkelle. Ajattelin, että todennäköisesti vappuna ei olisi lunta ja olisi sen verran lämmintä, että autossa voisi nukkua ilman makuupussia. Niimpä ryhdyin tasaiseen tahtiin puhumaan Jerelle vappu reissusta. Ei minnekään kauas tarvitsisi lähteä, kunhan pääsisi korkkaamaan vuoden ensimmäisen autossa nukutun yön.

Vappu saapui lopulta parin kuukauden odottelun jälkeen. Vappu viikolla haettiin kattoteline aurinkopaneeleiden ja boksin kanssa varastosta. Vappu aattona oli lähtö, joten kiiruhdettiin vauhdilla töistä kotiin ja ryhdyttiin pakkaamaan autoa. Yhden yön reissuun tuli kyllä pakattua aika paljon tavaraa. Ruokaa, vaatteita, jumppamattoa ja kameravärkkejä.
’’Vihdoin on vapppuuu!’’ minä kiljahtelin. Tästä reissusta oli paisunut päässäni jo aivan mahdottoman tärkeä asia ja olin useaan kertaan kerennyt kuvittelemaan, kuinka katselemme auringonlaskua tyhjällä rannalla. Ei hyttysiä, ei muita ihmisiä, vain me ja hiljainen luonto. Simamukeja tietenkään unohtamatta.

Kuuden aikaan pääsimme lähtemään. Olimme valinneet tutun rantapaikan lyhyen ajomatkan päästä, jotta voisimme nauttia auringon valon rippeistä. Matkalla alkoi kriisiä pukkaamaan. Jere oli suunnitellut reissusta hyvän videon, mutta minulla ei oikein ollut ymmärrystä, mitä minun tulisi kuvata. Hyviä klippejä sieltä täältä. Niin mistä? Jere kaarsi auton tiensivuun ja yritti selittää suunnitelmaansa.
’’Arvaa mitä’’ sanoin hiljaa istuessamme autossa ja pohtiessamme hiukan myrtyneinä tilannetta.
’’Meillä ei oo kameranjalkoja mukana.’’

Puuttuva kameranjalka oli se joka katkaisi kamelinselän. Oltiin jo luovutuspisteessä. Miten muka ilman kameranjalkaa saisi kuvattua yhtään mitään vakaata ja kaunista klippiä? Lisäksi mokoman jalan puuttuminen osoitti, että meillä kummallakin alkoi olla nälkä. Hylättiin siis Jeren alkuperäinen idea, mutta jatkoin sinnikkäästi kuvaamista, vaikka tilanne turhautti. Hurautettiin rannalle pettyneinä siitä, ettei reissusta tulisikaan mitään kaunista instagram videota. Minä pohdin, että oliko tässä retkessä edes mitään järkeä. Olin ladannut tähän retkeen paljon odotuksia ja kun yksi asia meni pieleen, tuntui että koko reissu oli turha ja pilalla.

‘‘Jos me luovutetaan, niin sit me ei ainakaan saada yhtään mitään videota’’, sanoin Jerelle kameraa edelleen kädessä pidellen. Yritin saada luovuuden inspiraation kukkimaan miehessä ja napsin muutamia videoita. Jere pohti asiaa ääneen.
’’Okei, tehään sopimus. Me voidaan ottaa jotain videoita, mutta mä en lupaa vielä, että se video julkaistaan.’’

Sopimukseen päästyämme alkoi reissu rullaamaan jo paremmin. Kerättiin autosta ruuanlaittovälineet ja kipitettiin rantaan pystyttämään leiriä. Ilma oli viileä, mutta auringon paisteessa istuessa ei ollut kylmä. Jere naksautti trangiaan tulet ja minä ryhdyin kaatamaan simaa mukeihin. Saimme hetken aikaa olla rannalla kahdestaan, kunnes parkkipaikalle kaarsi keltainen auto. Saimme seuraa kalastajasta, jonka virvelistä kuului välillä pieni loiskahdus, kun se rikkoi järven pinnan.

Kyllä meitä kumpaakin alkoi viimeistään siinä vaiheessa hymyilyttämään, kun ladoimme lautaselle trangialla valmistuneet makkarat ja lämmitetyt hotdog sämpylät. Huokaisin onnellisena. Tässä vaiheessa ei ollut epäilystäkään, etteikö reissu ollut lähtemisen arvoinen. Kuuma lämmin makkara muistutti meitä Norjan Lofooteilla vietetystä häämatkasta. Eikä maisemakaan huono ollut, kaunis hiljainen järvenpinta ja laskeva aurinko. Kyllä meitä nyt hellittiin. Harmiksemme jouduimme kiristämään ruokailutahtia, kun aurinko vajosi ison pilven taa. Ilma muuttui entistäkin kylmemmäksi, eikä rannalle houkuttanut jäädä paleltumaan.
’’Tää oli virhe ostaa näitä makkaroita’’ Jere sanoi saatuaan lautasen tyhjäksi.
’’Miksi?’’ kysyin hämmentyneenä. Minusta makkarat olivat oikein hyviä.
’’Koska nää oli niin hyviä, mutta sairaan kalliita’’, Jere virnisti.

Makunystyröitä hivelevän iltapalan jälkeen kävelimme takaisin parkkipaikalle ja kasasimme sängyn. Meininki tuntui tahmealta, eikä kasaus ollut todellakaan yhtä nopeaa, kuin edeltävänä kesänä. Onnistuimme kuitenkin luomaan söpön pienen kolon autoon nukkumista varten. Kasauksen jälkeen läksimme vielä katsomaan auringonlaskua, joka värjäsi taivaan punaiseksi.

Olimme yrittäneet nukkua jo jonkin aikaa, kun taas heräsin torkahduksestani. Illalla oli tarkistettu yön alin lämpötila, -3 astetta. Kauhuissani mietin, että oliko virhe jättää makuupussit pois ja kokeilla nukkua ainoastaan peiton alla. Minulla oli pipo syvällä päässä, kahdet sukat jalassa, kahdet housut ja kaksi paitaa. Lisäksi peiton päällä oli kaksi eri vilttiä, mutta silti tuntui paleltavan. Ei niin paljon, että hampaat kalisisivat, mutta sen verran että ei saanut kunnolla unta.

Heräsin vessahätään puoli yhden aikaan. Suu tuntui kuivalta ja peiton alla oli melkein kuuma. Kömmin ylos peiton alta ja vedin kengät jalkaan. Ilma auton ulkopuolella oli kylmää ja virkistävää. Ja samoin oli istua jäätävän kylmällä muovisella bajamajan pärinälaudalla. Kipitin vauhdilla takaisin peiton alle lämmittelemään.

Aamulla olo tuntui rapsakalta. Paksujen peittojen ja vaatteiden kanssa pienessä autossa nukkuessa aasennon vaihtoon heräsi joka kerta. Muuten nukuin loistavasti yhdeksään, kunnes Jerellä meni hermo ja päätti herättää minut. Kuulemma auton ulkopuolella oli liian kylmä ajanviettoa varten ja sisällä liian tylsää, kun rouva nukkui vieressä.

Hetken heräilyn jälkeen kasasimme auton lähtövalmiiksi. Valmistimme trangialla aamupalaa. Sämpylöitä, keitettyjä kananmunia ja kurkkua. Ja tietysti lisää simaa. Nythän se vappupäivä ihan oikeasti oli. Vaikka kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan, niin olihan meillä loistava vappuretki.