Miksi muutan pakuun?

pakuprojetki
Kirjoittaja: veera paldanius

Miksi muutan pakuun? Miksi ihmeessä vaihdan hyvän asunnon sopivalla sijainnilla tilanteeseen, jossa minulla ei ole paikkaa minne mennä? Miksi vaikeutan arkeani, kun hanasta ei saa jatkuvalla syötöllä vettä ja mahdollisesti stressaan hiukset päästä jos auto hajoaa?

Pakuun muuttaminen kirvoittaa kanssa ihmisissä mitä mielenkiintoisimpia reaktioita. Toiset ovat heti mukana, toisilla kestää vähän pidempään käsittää tilanne. Joku ei voi lopettaa nauramista ja yksi ei ehkä koskaan ymmärrä. Jokainen, joka ei itse autossa asu, kysyykin tietysti että miksi autoon? Anna kun kerron.

Miksi autoon kannattaa muuttaa?

Aihetta pohtiessani lueskelin tietysti muiden tarinoita ja syitä pakussa asumiselle. Monesti vastaan tuli halpa asumismuoto, vapaus, luonto ja seikkailu. Oravanpyörä on alkanut kyllästyttämään ja jotain muutosta elämään on tarvinnut. Monelle autossa asuminen on varmasti halvempaa, kuin perinteinen talo asumismuoto. Me ollaan kuitenkin vedetty menot niin pieneksi arjessa, että saas nähdä, tuleeko meillä säästettyä autossa asuessa. 

Paku elämä löytyy

Törmäsin ensimmäisen kerran muksuna Me Rosvolat kirjasarjan kautta mahdollisuuteen asua autossa. Autossa maantierosvoperhe asuu autossa ja seikkailee ympäri Suomea. Minusta autossa asuminen oli tuolloin muksuna sellainen vain kirjoissa mahdollinen juttu. Eihän lähipiirissäni kukaan asunut autossa. Rosvo kirjan luettuani haaveilin autossa asumisesta. Vuosia myöhemmin löysin solo female van life videot youtubesta ja vanlife elämäntapana vei mennessään.

Miksi #vanlife?

Paku elämässä minua kiinnostaa eniten mahdollisuus olla lähellä luontoa. Nautin erityisesti veden äärellä olemisesta. Autossa asuminen osaltaan pakottaa olemaan enemmän ulkona, kuin kerrostaloasunnossa asuessa. Tilaa on sen verran niukasti, että aivojen leviämisen estämiseksi kannattaa avata ovet ja astua luontoon. Siellä sitä tilaa riittää. Luonto on paikka, jossa saan aivot takaisin raiteilleen ja hermoston rauhoittumaan. Voiko olla parempaa, kuin järvessä lilluminen ja auringosta nauttiminen?

Luonnosta puheenollen, haaveilen jo suuresti, kuinka voin juoda aamuteen auringonnousua katsellen järvenrannalla tai Norjan vuorilla. Ikkunasta ei aamulla paistattele vastapäisen kerrostalon ikkunat, vaan hiljainen luonto. Kun päivän on viettänyt vaeltamassa tai rannalla lettuja paistellen, ei minulla ole päivän päätteeksi kiire lähteä kotiin, vaan voin jäädä rannalle nukkumaan. Eikä huolta, en ole unohtanut, että välillä auton ikkunan takaa voi löytyä bensiksen wc kyltti, en vain jaksa fiilistellä wc kylttejä.

En ole sidottu johonkin yhteen tiettyyn lokaatioon. Tämä on syistäni kenties se suurin. En ole talven suurin fani, osittain johtuen jo atooppisesta ihosta. Mitä enemmän aurinkoa, sen paremmin voin. Kun minulla ei ole omakotitaloa Suomesta, voin mennä aina sinne, missä on lämmintä ja aurinkoa luvassa. Eikä tarvitse stressata käykö rosvo kotoa poissa ollessani kylässä.

En myöskään koe kuuluvani kumpaankaan kotikaupunkiini, Lahteen tai Keuruulle. Molemmissa kaupungeissa asuu tärkeitä ihmisiä, mutta kaipaan jotain muuta loppuelämäni kotikaupungilta. Autossa asuessa haluan tutustua erilaisiin kaupunkeihin, joista voisin hyvällä tsäänssillä löytää mieleisen paikan. Realistisesti ajateltuna tuskin 90 vuotiaaksi asti autossa tulen asumaan.

Minun ei tarvitse kuunnella (ja kärvistellä) naapurin elämisen ääniä. Tämä on yksi suurimmista plussista. Toki tiedostan, ettei autoon saa niin hyviä äänieristyksiä, kuin asuntoihin, mutta olen sen verran äänekkäiden naapureiden kanssa asunut, ettei tilanne ainakaan pahemmaksi voi muuttua. Naapureiden karaokelaulun äänien sijaan kuuntelen mieluummin lokkien kiljuntaa tai kärpäsen surinaa. Ovat ainakin luonnollisia ääniä, toisin kuin karaoke… :D

Yksi isompi haave 15 vuotiaalla Veeralla oli käydä kaikissa maailman maissa. Tuohon aikaan minulla todettiin keliakia ja ajattelin, että mahdollisuuteni maailman matkailuun meni siinä. Keliakia tuo maasta riippuen aika paljon haasteita matkustamiseen. Oman kodin kuljettaminen reissuissa mukana voisi mahdollistaa tämän unelman. Unelma jäi hiljalleen kytemään mieleni perukoille ja alkoi suurentua, kun törmäsin van life videoihin.

Pidän paljon yksinkertaisesta elämästä. Minulle yksinkertaisuus tarkoittaa sitä, että turhaa tavaraa on vähän, jos ollenkaan. Elämässä kulkee muutama tärkeä ihmissuhde ja selkeä rytmi. Syö, liiku, nuku ja tee työtä. Mitä vähemmän materiasta aiheutuvaa stressiä, sen parempi. Kun omaisuutta on vähemmän, on helpompi keskittyä olennaiseen.

Onhan se nyt tähän loppuun vielä todettava, että kyllä mä odotan vanlifelta oman elämäni ‘’aivan kuin saduista’’ seikkailua. Lapsuuden kun vietin (isolta osin) kirjojen parissa, on mieleen muodostunut pinttymä, että joku uskomaton seikkailu pitäisi kokea.

Missä tai mikä on sun unelmien koti?

veera paldanius
Seuraava

Menolippu kaikkialle - kirja-arvio